Peruslakimme 7 artiklan 4 kohdassa todetaan seuraavaa: ”Kaikkien vanhempien perustuslaillisena perusoikeutena on perustaa vapaa koulu ja lähettää lapsensa sinne valtion koulun sijasta. Tämä etuoikeus perusoikeutena - vielä ennen perusoikeuksia mielenosoitukseen, yhdistysten perustamiseen, liikkumisvapauteen ja ammatin vapaaseen valintaan sekä kodin koskemattomuuteen - osoittaa, kuinka suuren merkityksen peruslaki antaa vapaille kouluillemme. Ja olemassaolon tae, sillä peruslain 19 artiklan 2 kohdassa säädetään: ”Perusoikeuden olemusta ei saa missään tapauksessa loukata."
Se, että koko koulujärjestelmä on valtion ”valvonnassa", oli tilanne jo Weimarin tasavallassa. Ja 7 artiklan 4 ja 5 kohdassa esitetyt edellytykset tämän perusoikeuden käyttämiselle ovat erityisesti kristittyjen kannalta itsestään selviä: opettajien on oltava taloudellisesti turvattuja, koulujen ”ei pidä olla opetuksensa tavoitteissa ja välineissä eikä opetushenkilöstönsä akateemisessa koulutuksessa julkisia kouluja huonompia" (mutta: niiden ei tarvitse olla samoja!) ja koulujen on oltava kaikkien tuloluokkien oppilaiden käytettävissä. Jos nämä ehdot täyttyvät, ”lupa on myönnettävä" - ilman valtion ”jos ja mutta"-vaatimuksia.
Vuonna 1969 liittovaltion perustuslakituomioistuin vahvisti, että valtion on ”varmistettava koulujen muotojen ja sisältöjen monimuotoisuus". Ja: Itsenäisten koulujen opetus voi ja sen tulee olla ”itsenäisesti luonnehdittua ja suunniteltua" (BVerfG 27, s. 200).
Peruskoulujen" osalta, joita oli olemassa vielä 70 vuotta sitten ja jotka ovat nykyään suurelta osin peruskouluja, 5 artiklassa on jotakin, joka näyttää rajoitukselta, mutta useimmissa osavaltioissa se oikeastaan sallii suuren vapauden.
Miten tämä on mahdollista? Rajoituksesta, jonka mukaan itsenäisiä peruskouluja voidaan perustaa vain Bekenntnisschulenina, ”pedagogisesti kiinnostavina" kouluina tai ideologisina kouluina, liittovaltion hallinto-oikeus johti vuonna 1992 perustavanlaatuisissa tuomioissa vaatimuksen, jonka mukaan Bekenntnisschulenin on aina oltava valtion hyväksymiä, jos vanhemmat, oppilaat ja opettajat jakavat koululle ja koko opetukselle luonteenomaista tunnustusta (BVerwG, 19.2.1992 -asianumero 6 C 3/91).
Me emme siis saa vain elää ja näyttää uskoamme tunnustuskouluissa, vaan meidän on pakko! Heti kun rippikoulu (Bekenntnisschulen) lakkaisi tunnustamasta Jeesusta ja Raamattua, se olisi lain mukaan suljettava. Nordrhein-Westfalenissa ja Ala-Saksin osavaltiossa, joissa on edelleen valtion Bekenntnisschulen, perusoikeutta perustaa peruskoulu on valitettavasti rajoitettu siten, että itsenäisiä Bekenntnisschulen saa perustaa vain, jos kunnassa ei ole valtion Bekenntnisschulen.
Peruslain 7 artikla ja liittovaltion hallintotuomioistuimen tuomio antavat meille Bekenntnisschulen paljon vapautta: valtio määrittelee ja valvoo ainoastaan opetuksen tavoitteet, kouluvalmiutta, siirtoja ja päättötodistuksia koskevat säännöt sekä opettajien pätevyyden.
Sisältö on suurelta osin vapaa - aina siihen asti, että esimerkiksi Saksiin annetussa yksityiskoululaissa (3 §) säädetään nimenomaisesti, että itsenäisissä kouluissa ”poikkeaminen … oppiaineesta on mahdollista".
Protestanttisella tunnustuksella, joka on asianmukaisesti ankkuroitu koulun rahoittajien perussääntöihin ja kasvatuskäsityksiin, on näin ollen perustuslaillinen etusija ”sukupuolen" kaltaisiin yhteiskunnallisiin villityksiin nähden, jotka eivät vastaa kristillistä ihmiskäsitystä. Sukupuolen ja moninaisuuden osalta esimerkiksi Berliinin osavaltion hallitus on todennut selvästi: ”Hyväksyttyjä vaihtoehtoisia kouluja ei voida vaatia käsittelemään moninaisuutta ja seksuaalista moninaisuutta, kun otetaan huomioon laissa taattu yksityisten koulujen vapaus."
Näiden vapauksien ansiosta pystymme nyt opettamaan ja kouluttamaan päivittäin yli 30 000 lasta ja nuorta yli 170 Bekenntnisschulen - ja saamme tähän jopa valtion rahoitusta. Vaikka tämä taloudellinen tuki on pienempi kuin valtion koulujen, se on silti lähes ainutlaatuinen eurooppalaisessa vertailussa: vain Alankomaissa itsenäiset kristilliset koulut ovat paremmassa asemassa - Ranskassa ja Sveitsin alkuperäisissä katolisissa kantoneissa ne eivät sitä vastoin saa käytännössä lainkaan rahoitusta.
Peruslakimme 70-vuotispäivänä itsenäisesti (vanhempien) tuella toimivilla protestanttisilla Bekenntnisschulen on siis syytä olla kiitollisia!
Prof. Dr. Wolfgang Stock, VEBS:n pääsihteeri.
